Viime päivinä on monelta suunnalta tullut varsin surullisia uutisia. Joulun pyhinä oli kaksi työkaveria menettänyt isänsä, toinen vieläpä varsin yllättäen. Ei ollut kovin mukava joulu näissä perheissä. Ja varmasti tuleviakin jouluja varjostaa muisto näistä rakkaista jotka ovat nukkuneet pois juuri joulun aikoihin.

Ja tänään kuulimme että lähinaapurin vanhaisäntä on kuollut vuodenvaihteessa. Askartelin äsken kortin, jonka välityksellä haluamme esittää suruvalittelut naapurin rouvalle. Meille tämä tuli ihan puun takaa, vaikka isäntä oli kuulemma sairastanut jo pidempään, ei me koskaan kuultu kummankaan heistä valittavan mistään. Päinvastoin, pariskunta on aina ollut aktiivisesti mukana kaikissa taloyhtiön asioissa. Näin se elämän rajallisuus aina välillä konkretisoituu.