Joulun alla aika meni lähinnä joulukortteja tehtaillessa, joten nyt joulun aikaan on ollut mukava tehdä vähän muunlaista askaretta. Spektrin Silkkivillasta löysin Tapaninajelulla ollessamme mallin ja langan ponchoon, joka tehdään kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta. Mallissa ilahdutti erityisesti se, että neulomalla on saatu aikaan harvaa ja hiukan virkatun näköistä pintaa. Minä onneton kun en nimittäin osaa virkata. Palat on nyt melkein valmiit ja odottelevat inspiraatiota joka vaaditaan ponchon kokoamiseen.

Vaan mitäpä onkaan tapahtunut joulun aikaan? Jouluhan on ihmeiden aikaa, eikä tämä vuosi ole tehnyt poikkeusta! Minä olen aina ollut sitä mieltä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virkkaa mitään, ei nimittäin osaa :-(

Olen aina ihaillut kovasti monenlaisia virkkaustöitä, erityisen nostalgisia ovat ns. isoäidinneliöt, joita olen pitänyt niin vaikeina tehdä ettei tämmöiseltä kähmäkouralta onnistu millään. Vaan katsokaa ja hämmästykää:

Tällaisia syntyi eilen illalla! On muuten aika koukuttavaa puuhaa (kirjaimellisesti) en olisi millään malttanut lopettaa ja lähteä nukkumaan, kun yksi lappu vielä olisi virkattava... ja vielä yksi.... Meillä on mökillä paljolti puna-valkoinen sisustus ja sinne sopisi kuin nenä päähän torkkupeitto noista neliöistä, joten tässä pitkän tähtäimen projekti: mies ystävällisesti laski että lappuja tarvitaan enää reilu 500 kpl. Tämmöinen pikkukäsityö on paljon kivempi ottaa vaikkapa automatkoille mukaan kuin joku neuletyö, joten näitä tehdään pikkuhiljaa lisää. Sattui lankavarastoje kaivellessa löytymään melko mukavia lankojakin tähän työhön.